-
Punainen kesäomena. Kiinasta tuleva aikainen syyslajike. Kauniit, keskikokoiset ja korkealaatuiset omenat, jotka ovat makeita ja miedosti hapokkaita. Kasvutavaltaan puu on vahva ja avoin. Terve lajike, joka tulee varhain satoikään. Sopii myös luomuviljelyyn. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5 Tyyppi: Kesälajike -
Kanadalainen, runsaasti kukkiva lajike, jonka lehdet roosanpunaiset. Todennäköisesti kestävin punalehtisistä koristeomenapuista. Puu on nopeakasvuinen ja kauniin muotoinen. Lehdet ovat lievästi punavihreät, uudet lehdet ovat punertavammat. Hedelmät ovat kauniit, tumman karmiininpunaiset, pienet (3cm) ja lähinnä koristeelliset. Hedelmiä voi kuitenkin hyödyntää soseisiin ja mehuihin tuomaan punaista sävyä ja hapokkuutta.Voidaan lämpimästi suositella! Vyöhyke: FI 1-4(5). SE 1-5/6. Tyyppi: Koristeomena / Marjaomena -
(Bélyj nalif, Alabasterpipping). Lajike kotoisin Venäjältä. Suuret munanmuotoiset hedelmät voivat painaa jopa 200 g. Väri täysin kypsänä vihreänvalkoinen. Malto valkoista, pehmeää ja mehukasta. Maku mieto, miellyttävän hapan ja makeahko. Hyvä tuorehedelmä, mutta soveltuu myös talousomenaksi. Hyvä vaihtoehto pohjoisille paikoille, missä Valkea kuulas ei menesty. Identtinen Nalifnojen kanssa. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6. Tyyppi: Kesälajike -
Suomalainen risteytys (Lobo x Punakaneli), joka on varsin runsassatoinen. Hedelmä on kauniin punainen, kaneliarominen ja suurempi kuin muilla kanelilajikkeilla. Voidaan varastoida jouluun saakka. Terve puu, jolla on kaunis kasvutapa. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6/7. Tyyppi: Talvilajike -
Alkuperä on tuntematon. Neiti Mannerheimin, Villnäsin tilan omistaja 1800-luvulla, mukaan tämä lajike löytyi tilalta jo 1810-luvun alusta. Hyvin erikoinen hedelmä, josta tulee niin mehukkaan läpikuultava, että sitä voi syödä lusikalla. Lyhyt säilymisaika. Maku makea, mukana aavistus hapokkuutta. Kutsutaan Vaasassa Persikka-omenaksi. Puulla on kompakti kasvutapa, ja se tulee varhain satoikään. Kaipaa kosteuttapidättävän maan, jotta antaa laadukasta satoa. Harvinainen. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5/6. Tyyppi: Kesälajike -
SPÖPLANTA Vaasalaisen Oscar Syringin mukaan tämä on yksi Suomen arvokkaimpia talvihedelmiä. Hän aloitti jalostamisen 1940-luvulla. Keskikokoinen/kookas, munanmuotoinen omena muistuttaa Åkerö lajiketta, mutta on Syringin mukaan talvenkestävämpi. Voidaan säilyttää maalis-huhtikuuhun asti. Harvinainen. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5/6. Tyyppi: Talvilajike -
(Nautinto). Hieno risteytys Moskovan yliopistosta, 1972. Hedelmät ovat keskikokoa suurempia. Pohjaväritys on vihreänkeltainen ja kirkkaanpunaiset viirut kulkevat lähes koko omenan ympärillä. Malto on kuoren alta punertavaa ja mehukasta. Aromiltaan miedosti vadelmanmakuinen. Erittäin talvenkestävä lajike. Myös ruvenkestävyys on hyvä. Tulee satoikään jo nuorena ja on runsassatoinen melkein joka vuosi. Hedelmät kestävät hyvin käsittelyä ja säilyy jouluun saakka. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5. Tyyppi: Syksylajike -
SPÖPLANTA (Uralin keltainen Nalif). Punainen Ranetka x Papirova. Ehdottomasti yksi kestävimmistä lajikkeista, joka soveltuu jopa alueille, joilla kesä on lyhyt. Hedelmä on melko pieni ja mehukas, hyvä hapan maku. Puu tulee aikaisin satoikään. Puu on melko pieni ja sillä on hieman riippuvat oksat. Luultavasti paras vaihtoehto karuun ilmastoon, Kasvatetaan sekä Siperiassa että Kaukoidässä. Vyöhyke: FI 1-6. SE 1-7. Tyyppi: Syksylajike -
Ajan myötä isoksi kasvava, kotimainen, hyvin talvenkestävä puu. Hedelmä on hyvin kookas, punaoranssi ja hapahkon makuinen. Kypsänä erittäin hyvänmakuinen. Yksi parhaista taloushedelmistä. Erittäin hyvä talvenkestävyys. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6. Tyyppi: Talvilajike -
Tartusta, Regelin taimistolta, vuonna 1865 tullut vanha, aikainen syyslajike. Kohtalaisen kookkaita, kartiomaisia, punakeltaisia hedelmiä. Malto on pehmeää ja mehukasta, enemmän makea kuin happoinen. Yksi parhaimmista soseomenoista! Runsassatoinen. Erittäin hyvä talvenkestävyys, ehkä Borgovskojen jälkeen yksi kestävimmistä. Vyöhyke: FI 1-5(6). SE 1-6 Tyyppi: Syyslajike -
Runsassatoinen puu, joka antaa jo nuorena satoa. Hedelmät ovat keskikokoisia/kookkaita, mehukkaita ja usein läpikuultavia. Maultaan miellyttävän makea ja raikkaan viinihappoinen miedolla aromilla. Tuorehedelmäksi ja soseisiin.Hyvä pölyttäjä. Suomalaisella kannalla on valitettavasti talvehtimisongelmia. Vyöhyke: FI 1-3. SE 1-5. Tyyppi: Kesälajike -
Suomalainen lajike, Huvitus x Lobo. Kaunis, hyvin iso, aikainen talvilajike. Malto on punertavaa. Omena on makean viinihappoinen, hienostuneen ja miellyttävän makuinen. Hyvä pöytähedelmä, mutta sopii hyvin myös talouskäyttöön. Kypsyy lokakuussa ja voidaan varastoida joulukuulle asti. Kaunis puu, jolla on hyvät ja lujat oksakulmat. Vyöhyke: FI 1-3. SE 1-4 Tyyppi: Talvilajike -
SPÖPLANTA Luultavasti yksi kauneimmista koristeomenapuista kiitos koristeellisen kasvutavan ja tummien liuskaisten lehtien, jotka säilyttävät värinsä yli koko sesongin. Alkukesästä kukkii runsain punaroosan sävyisin kukin. Lehdissä kaunis syysväritys. Muodostaa melko niukasti erittäin pieniä (1-1,5 cm), ruskeanpunaisia koristehedelmiä, jotka pysyvät puussa pitkälle talveen. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5. Tyyppi: Koristeomenapuut / marjaomenapuut -
SPÖPLANTA Vanha ruotsalainen lajike 1600-luvulta. Omenan kuori on vaalea ja kiiltävä, hedelmäliha on maultaan hapanta. Soveltuu hyvin talouskäyttöön. Vyöhyke: FI 1-3/4. SE 1-5. Tyyppi: Kesälajike -
Venäläinen avopölytteinen siemenlajike 1980-luvulta. Ruvenkestävä ja terve lajike, jolla on Vf-geenit. Hedelmä on keskisuuri, 120-170 g, ja pitkulainen. Pohjaväri on vihreänkeltainen, pintaväri kirkkaanpunainen. Malto on kiinteää, vaaleaa ja mehukasta. Maku on miellyttäväm makeanhapokas. Hedelmä on syöntikypsä lokakuusta helmikuulle. Puu tulee varhain satoikään ja on runsassatoinen. Vyöhyke: FI 1-3/4. SE 1-5. Tyyppi: Talvilajike -
Rupiresistenssi lajike Oriolista, Venäjältä, vuodelta 1993. Venäjän lajikerekisteriin lajike otettiin vuonna 2001. Menestynyt erittäin hyvin Pohjois-Savon koetarhoissa. Hedelmä on kooltaan 130–160 g. Pohjaväri on vihreänkeltainen ja vadelmanpunaläiskäinen peiteväri peittää lähes koko hedelmää. Malto on vaaleaa, tiivistä, hienorakeista ja erinomaisen mehukasta. Hedelmät säilyvät jouluun saakka. Maultaan kypsänä herkullinen, sopivasti happoinen ja makea, miedosti arominen. Puu tulee nuorena satoikään ja on myöhemmin hyvinkin runsassatoinen. Puu on keskikokoinen ja latvus säännöllisen pyöreä. Lajike ei sairastu omenarupeen, koska se sisältää Vf-geenin ja on muutoinkin hyvin terve. Koeviljelyssä taimistollamme. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5/6. Tyyppi: Talvilajike -
(Auringon lahja) Vanha lajike Jekaterinburgista vuodelta 1939. Lajiketta viljellään nykyisin Venäjän pohjoisilla alueilla mm. Uralilla. Hedelmä on kookas 110–150 g. Pohjaväriltään kullankeltainen ja peiteväriltään hieman oranssi auringon puolelta. Hedelmän kuori on paksu. Malto erittäin mehukasta ja rapeaa. Maultaan makea, lievästi happoinen ja erityisen aromikas. Kypsyy syyskuun alkupuolella ja säilyy noin kuukauden verran. Lajikkeelta ei ole tavattu omenarupea. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6/7. Tyyppi: Kesälajike -
Ruotsalainen lajike vuodelta 1945 (Melba x Stenbock). Hedelmä on kookas, keltavihreä ja hieman punertava auringon puolelta. Malto on valkoista, kohtalaisen mehukasta, miedosti viinihappoista ja raikkaan makuista. Terve lajike, joka on taudeille vastustuskykyinen. Mainio syöntiomena, mutta sopii myös vaikkapa soseen valmistukseen. Vyöhyke: FI 1-4/5. SE 1-6. Tyyppi: Kesälajike -
Vanha ruotsalainen lajike, jolla on keskikokoisia/suuria ja mehukkaita omenoita. Maultaan se on miedosti imelänhappoinen, hienon aromikas, raikas ja muistuttaa hieman mantelin makua. Vaatimaton, voimakaskasvuinen ja helppohoitoinen puu, joka tulee aikaisin satoikään. Erinomainen sose- ja marmelaadiomena. Yksi terveimmistä lajikkeista. Vyöhyke: FI 1-3/4. SE 1-4/5. Tyyppi: Talvilajike -
Aikainen, suomalainen talvilajike 1900-luvun alkupuolelta. Litteänpyöreät, hieman keskikokoa pienemmät hedelmät ovat maultaan hapanimeliä ja aromaattisia. Puu tulle myöhään satoikään, antaa jatkossa melko hyvän sadon. Itsepölyttyvä. Lajikkeelle on tyypillistä pysty kasvutapa ja tukevat oksat. Terve lajike, ja yksi kestävimmistä. Sopii luomuviljelyyn. Korkealaatuinen herkkuomena! Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6. Tyyppi: Talvilajike -
SPÖPLANTA Kotimainen lajike, joka on jalostettu 1981 Piikkiössä (Melba x Huvitus). Hedelmät ovat keskisuuria/suuria ja keltaisia ruskeanpunaisella peitevärillä. Omenat ovat ohutkuorisia, mehukkaita ja raikkaan happokkaita. Miellyttävän makuinen syöntiomena. Runsassatoinen. Vyöhyke: FI 1-3(4). SE 1-5. Tyyppi: Syksylajike -
Hyvin tummanpunaisin kukin kukkiva koristeomenapuu. Lehdet ovat kauniin punertavat koko kauden ajan, mikä tarjoaa mukavaa vaihtelua kesän vihreyden keskelle. Todennäköisesti tummin kaikista koristeomenapuista. Pienet, tummanpunaiset hedelmät ovat myöhään syksyllä koristeellinen näky. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5. Tyyppi: Koristeomena / Marjaomena -
Loboa muistuttava uusi ruotsalainen lajike vuodelta 1994. Intensiivisen tummanpunainen hedelmä on keskikokoinen-suuri ja mehukas. Maultaan erittäin aromaattinen. Hedelmä on parhaimmillaan ennen varastointia. Kotipuutarhaan sopiva pieni puu, jollla vahva kasvutapa ja hyvät oksakulmat. Antaa jo nuorena satoa. Ihanan kauniit hedelmät! Vyöhyke: FI 1-4(5). SE 1-5/6. Tyyppi: Syksylajike -
Kanelilajikkeista tavallisin. Saapui Suomeen Venäjältä 1896. Keskikokoinen, melkein täysin punainen, mehukas, miedosti hapahko ja voimakkaasti kanelinmakuinen hedelmä sopii hyvin herkkuomenaksi ja soseeksi. Puu kasvaa kanelilajikkeille tyypillisesti voimakkaasti, lehvästö harva. Hyvä pölyttäjä. Antaa ensimmäisen satonsa 5-8 vuoden kuluttua istuttamisesta. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6. Tyyppi: Syksylajike -
Eestiläinen kesälajike 1700-luvulta, jota on viljelty Suomessa 1800-luvun loppuolelta lähtien. Keskikokoiset/kookkaat hedelmät ovat kiinteitä, ja läpikuultavan mehukkaita, kun vedensaanti on hyvä. Maultaan erinomainen ja raikkaan makeanhappoinen, mukanan aavistus päärynän aromia. Kauniilla puulla on säännöllinen kasvutapa. Hyvä pöytäomena, mutta sopii myös talouskäyttöön. Kutsutaan myös Tallinnan päärynäomenaksi. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5. Tyyppi: Kesälajike -
Pieni, halkaisijaltaan noin 4 cm oleva , kaunis punainen omena, josta varsinkin lapset pitävät. Maku viinihappoinen ja miellyttävä. Hedelmät kypsyvät aikaisin, usein jo elokuun alussa. Melko hyvät herkkuomenat sopivat hyvin tuorekäyttöön, mutta myös soseeksi ja mehuksi. Runsaasti kauniilla valkoisilla kukilla täyttyvä puu on suosittu sekä koristeeksi että hyötykäyttöön. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6/7. Tyyppi: Kesälajike -
Suosittu herkkuomena, joka huomattiin Osmolan taimistolla vuonna 1908 ja otettiin laajamittaiseen lisäykseen. Hedelmä on keskikokoinen tai iso, kauniin vaaleankeltainen koristeellisella punoituksella. Maultaan virkistävän hapanimelä. Erinomainen herkku- ja talousomena. Korkea C-vitamiiniarvo. Puu pieni, mutta vahvakasvuinen. Tulee aikaisin satoikään, ja tuottaa pääsääntöisesti joka vuosi hyvän sadon. Sopii hyvin luomuviljelyyn. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5/6. Tyyppi: Syksylajike -
Suomalainen lajike (Huvitus x Melba) vuodelta 1981. Hedelmä on pienehkö, litteänpyöreä ja kauniisti punaviiruinen. Maultaan aromaattinen ja miellyttävän viinihappoinen ja makea. Lasten suosikki. Puu on melko pienikokoinen, mutta tulee nuorena satoikään. Jonkun verran altis omenaruvelle. Aikainen ja kestävä. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6/7. Tyyppi: Kesälajike -
SPÖPLANTA Valkokukkainen koristeomenapuu. Kaunis, erittäin talvenkestävä lajike, joka on kotoisin Torniosta, Lapista. Puu istutettiin vuonna 1917 Suomen itsenäisyyden kunniaksi. Kasvutapa on epätavanomaisen säännöllinen ja kaunis. Hedelmät ovat lähinnä koristeelliset, mutta niitä voi käyttää mehuihin ja soseisiin, kun toivotaan runsasta hapokkuutta. Kukkii runsaasti jo nuorena. Muodostaa pieniä, kauniita, terveitä omenoita vuosittain, omenat pysyvät puussa vielä lehtien tiputtuakin. Tuuleentuu aikaisin syksyllä. Suosittelemme! Vyöhyke: FI 1-6. SE 1-7. Tyyppi: Koristeomena / Marjaomena -
Uudempi suomalainen lajike (Lobo x Huvitus). Puu on melko pienikokoinen. Hedelmät ovat keskikokoisia, tumman purppuranpunaisia, melkeinpä mustia. Malto on valkoista, kuoren alta punaista. Maku mausteinen, miedon kirpeä ja makea. Omenat kypsyvät syyskuussa ja säilyvät noin kuukauden. Hyvin tykätty ja erityinen! Grundstam: B9 Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5. Tyyppi: Syksylajike -
Uudempi suomalainen lajike (Lobo x Huvitus). Puu on melko pienikokoinen. Hedelmät ovat keskikokoisia, tumman purppuranpunaisia, melkeinpä mustia. Malto on valkoista, kuoren alta punaista. Maku mausteinen, miedon kirpeä ja makea. Omenat kypsyvät syyskuussa ja säilyvät noin kuukauden. Hyvin tykätty ja erityinen! Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5. Tyyppi: Syksylajike
-
Epätavanomainen lajike, joka luultavasti on kotoisin Ilmajoelta, Etelä-Pohjanmaalta. Omena on muodoltaan kookas ja suipponeva. Maultaan puhtaan makea, vailla mainittavaa hapokkuutta. Hedelmä kypsyy syyskuussa, ja säilyy joitain viikkoja. Puu kasvaa nuorena voimakkaasti, ja tulee jo nuorena satoikään. Terve ja kestävä lajike. Loistava syöntiomena sille, joka ei pidä hapokkaista hedelmistä. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6/7. Tyyppi: Syksylajike -
Venäläinen lajike, jonka perimässä mm. Antonovkaa ja Punaista Melbaa. Hedelmä on suuri, 130-170g. Pohjaväri keltainen, mutta pinnassa kauttaaltaan kirkkaanpunaisia viiruja ja pisteitä. Malto kiinteä, rapea ja erittäin mehukas. Erittäin hyvänmakuinen, sopivasti makeanhapokas, aromikas. Syöntikypsä syys-marraskuussa. Runsassatoinen myöhäinen syyslajike, jolla hyvä ruvenkesto. Vyöhyke: FI 1-3/4. SE 1-4/5. Tyyppi: Syksylajike -
Varsin terve, runsassatoinen syyslajike Venäjältä. Hedelmät suuria, 135-170g, kiinteitä, kellertäviä, joissa paikoin punaista viirua pintavärinä. Maku makeanhapokas, mehukas, selvä viiniaromi. Anmtaa sadon varhain, voidaan varastoida noin kuukauden ajan. Puu on keskisuuri, latvusto melko leveä, pyöreähkö. Todella tykätty, laadukas herkkuomena. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5. Tyyppi: Syksylajike -
Myöhäinen, venäläinen syyslajike, jolla on kookkaita, terveitä hedelmiä. Kiinteät, hapanimelät ja aromikkaat hedelmät säilyvät pitkään. Pitkulaisen mallisilla omenoilla on oranssinpunaisia viiruja. Vahvakasvuinen puu, jolla merkittävästi paremmmat oksakulmat, kuin punakanelilla. Tulee aiemmin satoikään, kuin muut kanelilajikkeet. Runsassatoinen ja talvenkestävä. Harvinainen. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5/6. Tyyppi: Syksylajike -
(Rescue x Melba). Pitkänomainen, kypsyttyään punakeltainen omena (kuvassa ei vielä kypsä). Maultaan hapahko, mutta aromikas. Erittäin kestävä ja runsassatoinen lajike, joka tulee jo nuorena satoikään. Kestävä lajike, viljellään jopa Sallan ja Sotkamon seudulla. Taimiston suosikki! Vyöhyke: FI 1-6. SE 1-7. Tyyppi: Kesälajike -
Toiselta nimeltään Valkoinen Nalif (Bélyj nalif, Alabasterpipping). Suuret munanmuotoiset hedelmät voivat painaa jopa 200 g. Väri täysin kypsänä vihreänvalkoinen. Malto valkoista, pehmeää ja mehukasta. Maku mieto, miellyttävän hapan ja makeahko. Pohjoisemmilla alueilla hyvä vaihtoehto Valkeakuulas lajikkeelle. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5/6 Tyyppi: Kesälajike -
Vanha venäläinen lajike 1800-luvulta. Kaunis hedelmä, erinomaisella aromilla ja vähän päärynää muistuttavalla maulla. Keskikokoinen hedelmä. Miellyttävän viinihappoinen maku. Parhaan aromin esiintulemiseksi hedelmän tulisi saada kypsyä puussa. Kestävä ja terve lajike, joka menestyy myös savimaalla. Sopii luomuviljelyyn. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5/6. Tyyppi: Syksylajike -
SPÖPLANTA Ähtäristä 1800-luvun loppupuolella löydetty kotimainen lajike. Kookkaita ja keltaisia omenia, joilla on ruusunpunainen peiteväri aurinkopuolella. Maultaan mieto, maukas ja miedosti aromaattinen. Syyskuussa kypsyvä, terve lajike. Antaa hyvän sadon jo melko nuorena ja säännöllisesti vuosittain. Harvinainen. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-5/6. Tyyppi: Syksylajike -
Hyvin kestävä suomalainen lajike 1830-luvulta. Hedelmä on keskikokoinen, litteänpyöreä, mehukas ja hyvin makea. Kuori on ohut, kiiltävä ja hiukan vahamainen. Joskus omenasta voi tulla mehukkaan läpinäkyvä. Malto on pehmeä, sileää, mehukasta ja makeaa, mukana häivähdys melonin aromia. Ei viinihappoisuutta, mutta korkea C-vitamiinipitoisuus. Kypsyy syyskuun alussa, ja voidaan varastoida 3-4 viikkoa. Voimakaskasvuinen, mutta silti suhteellisen pieni puu. Hyvät oksakulmat. Viihtyy suhteellisen hyvin savimaassa. Usein kuluu 5-7 vuotta ennen ensimmäistä satoa. Erinomainen pölyttäjä. Talvenkesto hyvä! Vyöhyke: FI 1-5(6). SE 1-6/7. Tyyppi: Kesälajike -
SPÖPLANTA Kaunis, keskikokoinen/suuri punainen omena, jonka muoto on litistyneen pyöreä. Maku on makean hapahko ja aromi miedon mausteinen. Kypsyy syyskuun alussa ja kestää muutaman viikon varastoinnin. Voimakaskasvuinen puu, jonka oksat ovat pystyt ja hieman harottavat. Puun vanhetessa latvus leviää. Antaa satoa 4-5 vuoden kuluttua istuttamisesta. Melko terve lajike ja sitä voikin suositella luonnonmukaiseen viljelyyn. Maukas syöntiomena, mutta sopii myös talouskäyttöön. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5/6. Tyyppi: Kesälajike -
Erityisesti uuni- ja soseomenaksi sopiva aikainen ja terve talvilajike. Hetken varastoinnin jälkeen myös mainio pöytähedelmä. Omena on hyvin kookas, joskus jopa yli 500g, ja keltapunainen. Jalo ja miellyttävä maku. Puu hyvämuotoinen ja terve, antaa satoa varhain. Kasvutapa varsin erikoinen, pitkät oksat kasvavat suoraan rungosta. Kiitos hyvien oksakulmien, puu jaksaa kantaa painavat hedelmänsä hyvin. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5/6. Tyyppi: Talvilajike -
SPÖPLANTA Vanha lajike Valko-Venäjältä, joka luultavasti on identtinen Esterin päärynäomenan kanssa. Pienet, keltaiset hedelmät, Punaviiruinen pintaväri. Hedelmäliha on keltaista, mehukasta ja hunaja-aromista. Kypsyy aikaisin elokuussa ja voidaan käyttää mehuihin jo heinäkuun lopulla. Herkkuhedelmä, joka sopii säilöntään ja mehuihin. Varsin talvenkestävä ja arvokas lajike kylmiin paikkoihin! Vyöhyke: FI 1-5/6. SE 1-7. Tyyppi: Kesälajike -
SPÖPLANTA Vanha lajike Valko-Venäjältä, joka luultavasti on identtinen Esterin päärynäomenan kanssa. Pienet, keltaiset hedelmät, Punaviiruinen pintaväri. Hedelmäliha on keltaista, mehukasta ja hunaja-aromista. Kypsyy aikaisin elokuussa ja voidaan käyttää mehuihin jo heinäkuun lopulla. Herkkuhedelmä, joka sopii säilöntään ja mehuihin. Varsin talvenkestävä ja arvokas lajike kylmiin paikkoihin! Vyöhyke: FI 1-5/6. SE 1-7. Tyyppi: Kesälajike
-
Suomalainen risteytys (Lobo x Antonovka) Piikkiöstä vuodelta 1966. Kohtalaisen iso ja melkein täysin punainen hedelmä. Malto on valkoista ja kiinteää. Miellyttävän hapahko ja aromaattinen maku. Maltillisen kokoinen puu, jolla leveä latvusto. Terve lajike sekä talouskäyttöön, että syöntihedelmäksi muutaman viikon varastoinnin jälkeen. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5. Tyyppi: Talvilajike -
Venäläinen risteytys, jonka Blomqvistin taimisto toi Latviasta Suomeen vuonna 1986. Keskikokoisia ja makeita omenia, joilla on vain hyvin vähän hapokkuutta. Hedelmäliha on , mehukasta ja aromikasta. Sekä päärynän tuoksu että maku ovat aistittavissa. Muistuttaa Esterin päärynäomenaa, mutta hedelmät ovat suurempia. Terve, suhteellisenpienikasvuinen lajike, jolla on hyvät oksakulmat. Tulee varhain satoikään. Ihastuttavaomena, joka on mainio tuorehedelmä. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5/6. Tyyppi: Kesälajike -
Pidetty lajike, jolla suuret omenat n.250g. Maku on hienoarominen, miellyttävästi imelänhapan. Pohjaväri on keltainen, punertava auringon puolella. Melko kiinteä omena, jota voidaan varastoida muutamia viikkoja.Lajike on otettu lisäykseen tarhasta Suistamossa. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5. Tyyppi: Syksylajike -
Erittäin lupaava, venäläinen ruvenkestävä talvilajike, jolla Vf-geenit, rekisteröity v. 2002. Runsassatoinen lajike, jolla korkealaatuiset, keskisuuret hedelmät, jotka voidaan varastoida helmikuulle asti. Vaaleankeltaisessa hedelmässä vadelmanpunainen pintaväri. Hedelmäliha on vihertävää, sileää, pehmeää ja mehukasta. Puu on keskisuuri, kruunu pyöreähkö, oksat kevyesti alaspäin riippuvat. Vyöhyke: FI 1-3(4). SE 1-4(5). Tyyppi: Talvilajike -
SPÖPLANTA Venäläinen risteytys (Keltakaneli x Valkea kuulas) vuodelta 1938. Hedelmä on hieman keskikokoa pienempi ja keltainen vahamaisella pinnalla. Malto on pehmeää, mehukasta, makeaa ja miedonmakuista. Terve lajike. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6/7. Tyyppi: Kesälajike -
Venäläinen hedelmäruvelle resistentti lajike, jolla Vf-geenit. Rekisteröity v. 2022. Hedelmä pitkänomainen ja tasakokoisia, usein n. 130g. Kypsien hedelmien pohjaväri on kullankeltainen, pintaväri vadelmanpunainen, myös runsaasti viiruja ja pisteitä esiintyy. Hedelmäliha on kiinteää ja mehukasta, kypsässä hedelmässä miellyttävän makeanhapanta. Kuori kiiltävä ja öljyinen. Puu antaa jo aika nuorena melko runsaan sadon. Hedelmää voidaan varastoida helmikuulle, ja maistuu parhaalle, kun on varatoitu yli joulun. Vyöhyke: FI 1-3. SE 1-4. Tyyppi: Talvilajike
Suomi 
Svenska