-
Noin 100 vuotta sitten Suomeen tullut eestiläinen kesälajike. Keskikokoinen, keltainen ja ruusunpunaviiruinen omena. Maultaan mehukas, hapanimelä ja miellyttävän vadelmanmausteinen. Terve lajike, joka kypsyy syyskuun alussa. Omenia voi varastoida 4-6 viikkoa. Hyvä pölyttäjä. Terve lajike jopa luomuviljelyyn. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6. Tyyppi: Kesälajike -
SPÖPLANTA Luultavasti yksi kauneimmista koristeomenapuista kiitos koristeellisen kasvutavan ja tummien liuskaisten lehtien, jotka säilyttävät värinsä yli koko sesongin. Alkukesästä kukkii runsain punaroosan sävyisin kukin. Lehdissä kaunis syysväritys. Muodostaa melko niukasti erittäin pieniä (1-1,5 cm), ruskeanpunaisia koristehedelmiä, jotka pysyvät puussa pitkälle talveen. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5. Tyyppi: Koristeomenapuut / marjaomenapuut -
Suomalainen lajike, Huvitus x Lobo. Kaunis, hyvin iso, aikainen talvilajike. Malto on punertavaa. Omena on makean viinihappoinen, hienostuneen ja miellyttävän makuinen. Hyvä pöytähedelmä, mutta sopii hyvin myös talouskäyttöön. Kypsyy lokakuussa ja voidaan varastoida joulukuulle asti. Kaunis puu, jolla on hyvät ja lujat oksakulmat. Vyöhyke: FI 1-3. SE 1-4 Tyyppi: Talvilajike -
Runsassatoinen puu, joka antaa jo nuorena satoa. Hedelmät ovat keskikokoisia/kookkaita, mehukkaita ja usein läpikuultavia. Maultaan miellyttävän makea ja raikkaan viinihappoinen miedolla aromilla. Tuorehedelmäksi ja soseisiin.Hyvä pölyttäjä. Suomalaisella kannalla on valitettavasti talvehtimisongelmia. Vyöhyke: FI 1-3. SE 1-5. Tyyppi: Kesälajike -
Tartusta, Regelin taimistolta, vuonna 1865 tullut vanha, aikainen syyslajike. Kohtalaisen kookkaita, kartiomaisia, punakeltaisia hedelmiä. Malto on pehmeää ja mehukasta, enemmän makea kuin happoinen. Yksi parhaimmista soseomenoista! Runsassatoinen. Erittäin hyvä talvenkestävyys, ehkä Borgovskojen jälkeen yksi kestävimmistä. Vyöhyke: FI 1-5(6). SE 1-6 Tyyppi: Syyslajike -
Ajan myötä isoksi kasvava, kotimainen, hyvin talvenkestävä puu. Hedelmä on hyvin kookas, punaoranssi ja hapahkon makuinen. Kypsänä erittäin hyvänmakuinen. Yksi parhaista taloushedelmistä. Erittäin hyvä talvenkestävyys. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6. Tyyppi: Talvilajike -
SPÖPLANTA (Uralin keltainen Nalif). Punainen Ranetka x Papirova. Ehdottomasti yksi kestävimmistä lajikkeista, joka soveltuu jopa alueille, joilla kesä on lyhyt. Hedelmä on melko pieni ja mehukas, hyvä hapan maku. Puu tulee aikaisin satoikään. Puu on melko pieni ja sillä on hieman riippuvat oksat. Luultavasti paras vaihtoehto karuun ilmastoon, Kasvatetaan sekä Siperiassa että Kaukoidässä. Vyöhyke: FI 1-6. SE 1-7. Tyyppi: Syksylajike -
(Nautinto). Hieno risteytys Moskovan yliopistosta, 1972. Hedelmät ovat keskikokoa suurempia. Pohjaväritys on vihreänkeltainen ja kirkkaanpunaiset viirut kulkevat lähes koko omenan ympärillä. Malto on kuoren alta punertavaa ja mehukasta. Aromiltaan miedosti vadelmanmakuinen. Erittäin talvenkestävä lajike. Myös ruvenkestävyys on hyvä. Tulee satoikään jo nuorena ja on runsassatoinen melkein joka vuosi. Hedelmät kestävät hyvin käsittelyä ja säilyy jouluun saakka. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5. Tyyppi: Syksylajike -
SPÖPLANTA Vaasalaisen Oscar Syringin mukaan tämä on yksi Suomen arvokkaimpia talvihedelmiä. Hän aloitti jalostamisen 1940-luvulla. Keskikokoinen/kookas, munanmuotoinen omena muistuttaa Åkerö lajiketta, mutta on Syringin mukaan talvenkestävämpi. Voidaan säilyttää maalis-huhtikuuhun asti. Harvinainen. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5/6. Tyyppi: Talvilajike -
Eestiläisen kärhöasiantuntija Uuno Kivistikin jalostama lajike 1950-luvulta. Hedelmä on keskikokoinen tai iso, ja melkeinpä täysin violetinpunainen. Kukat ovat suuria ja tumman ruusunpunaisia. Myös malto on punainen! Hedelmä on hyvin hapokas ja sitä käytetään lähinnä talousomenana, mutta lämpiminä kesinä siitä voi kehittyä jopa hyvä syöntihedelmä. Terve, melko aikaisin satoiän saavuttava puu, jolla hyvät oksakulmat. Hyvin harvinainen lajike! Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5/6. Tyyppi: Syksylajike -
Alkuperä on tuntematon. Neiti Mannerheimin, Villnäsin tilan omistaja 1800-luvulla, mukaan tämä lajike löytyi tilalta jo 1810-luvun alusta. Hyvin erikoinen hedelmä, josta tulee niin mehukkaan läpikuultava, että sitä voi syödä lusikalla. Lyhyt säilymisaika. Maku makea, mukana aavistus hapokkuutta. Kutsutaan Vaasassa Persikka-omenaksi. Puulla on kompakti kasvutapa, ja se tulee varhain satoikään. Kaipaa kosteuttapidättävän maan, jotta antaa laadukasta satoa. Harvinainen. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5/6. Tyyppi: Kesälajike -
(Bélyj nalif, Alabasterpipping). Lajike kotoisin Venäjältä. Suuret munanmuotoiset hedelmät voivat painaa jopa 200 g. Väri täysin kypsänä vihreänvalkoinen. Malto valkoista, pehmeää ja mehukasta. Maku mieto, miellyttävän hapan ja makeahko. Hyvä tuorehedelmä, mutta soveltuu myös talousomenaksi. Hyvä vaihtoehto pohjoisille paikoille, missä Valkea kuulas ei menesty. Identtinen Nalifnojen kanssa. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6. Tyyppi: Kesälajike -
Suomalainen lajike Piikkiöltä (Melba x Huvitus), 1999. Hedelmä on keskikokoinen-suuri ja munanmuotoinen. Väriltään keltainen, auringon puolella oranssinvärisiä pilkkuja. Malto on pehmeää, mutta rapeaa ja hyvin mehukasta. Maku miellyttävän raikas ja makeanhapokas. Puulla avonainen kasvumuoto ja hyvät oksakulmat. Runsassatoinen, hyvä pölyttäjä Vyöhyke: FI 1-3(4). SE 1-5. Tyyppi: Kesälajike -
Kanadalainen, runsaasti kukkiva lajike, jonka lehdet roosanpunaiset. Todennäköisesti kestävin punalehtisistä koristeomenapuista. Puu on nopeakasvuinen ja kauniin muotoinen. Lehdet ovat lievästi punavihreät, uudet lehdet ovat punertavammat. Hedelmät ovat kauniit, tumman karmiininpunaiset, pienet (3cm) ja lähinnä koristeelliset. Hedelmiä voi kuitenkin hyödyntää soseisiin ja mehuihin tuomaan punaista sävyä ja hapokkuutta.Voidaan lämpimästi suositella! Vyöhyke: FI 1-4(5). SE 1-5/6. Tyyppi: Koristeomena / Marjaomena
Suomi 
Svenska