-
Eestiläisen kärhöasiantuntija Uuno Kivistikin jalostama lajike 1950-luvulta. Hedelmä on keskikokoinen tai iso, ja melkeinpä täysin violetinpunainen. Kukat ovat suuria ja tumman ruusunpunaisia. Myös malto on punainen! Hedelmä on hyvin hapokas ja sitä käytetään lähinnä talousomenana, mutta lämpiminä kesinä siitä voi kehittyä jopa hyvä syöntihedelmä. Terve, melko aikaisin satoiän saavuttava puu, jolla hyvät oksakulmat. Hyvin harvinainen lajike! Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5/6. Tyyppi: Syksylajike -
Suomalainen lajike (Huvitus x Melba) vuodelta 1981. Hedelmä on pienehkö, litteänpyöreä ja kauniisti punaviiruinen. Maultaan aromaattinen ja miellyttävän viinihappoinen ja makea. Lasten suosikki. Puu on melko pienikokoinen, mutta tulee nuorena satoikään. Jonkun verran altis omenaruvelle. Aikainen ja kestävä. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6/7. Tyyppi: Kesälajike -
Nyare finsk sort (Lobo x Huvitus), 1999. Trädet blir ganska litet med glest grenverk. Frukten är knappt medelstor, mörk purpurröd, emellanåt nästan svart! Fruktköttet är vitt med riklig röd färg under skalet. Äpplets saft är röd. Smaken är kryddig, svagt syrlig och söt. Mognar i slutet av september och håller sig ca en månad. Mycket omtyckt sort på plantskolan och speciell! Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5. Tyyppi: Syksylajike -
Sen sommarsort/tidig höstsort funnen i Kyyjärvi. Små, men alldeles ljuvliga frukter som har en utpräglad, angenäm, söt päronsmak. Fruktköttet är saftigt sött med en aning vinsyrlighet. En av de godare sorterna och barnens favorit. Rikbärande och härdigt träd som blir stort med tiden. Frukten bör plockas efterhand den mognar för att inte falla ned. Ett delikatessäplle att ha många av i fickan och äta som karameller... (Identiskt med Långsjöns päronäpple och Korobovka?) Vyöhyke: FI 1-5/6. SE 1-6/7. Tyyppi: Syksylajike -
Vanhin ja kestävin kanelilajike. Kuoressa oransseja viiruja, hedelmän maku rikas ja aromaattinen, mukana häivähdys kaneliaromia. Hedelmä aavistuksen suurempi, kuin keltakanelilla tai punakanelilla. Hyvä pölyttäjä. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6/7.0 Tyyppi: Syyslajike -
Erikoinen omena, jolla on mieto ja makea hunajan aromi. Malto on murea ja mehukas. Todella kaunis päärynänmuotoinen omena. Terve lajike, jolla on hyvä vastustuskyky pihlajanmarjakoille ja ruvelle. Kestävä herkku- ja talousomena (mehu maistuu yhtä ihanalta kuin nektari). Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5. Tyyppi: Syyslajike -
Venäläinen jalostus vuodelta 1907. Valkoinen Nalif x Kitajka. Tämä omalaatuinen hedelmä on tummankeltainen/ oranssi, pieni ja kypsänä mehukkaan kuultava. Maultaan se on makea, marmelaadikarkkia muistuttava ja kypsyy aikaisin elokuussa. Hyvä pölyttäjä. Vyöhyke: FI 1-5/6. SE 1-7. Tyyppi: Kesälajike -
PIISKATAIMI Vaasalaisen Oscar Syringin mukaan tämä on yksi Suomen arvokkaimpia talvihedelmiä. Hän aloitti jalostamisen 1940-luvulla. Keskikokoinen/kookas, munanmuotoinen omena muistuttaa Åkerö lajiketta, mutta on Syringin mukaan talvenkestävämpi. Voidaan säilyttää maalis-huhtikuuhun asti. Harvinainen. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5/6. Tyyppi: Talvilajike -
Suomalainen risteytys (Lobo x Punakaneli), joka on varsin runsassatoinen. Hedelmä on kauniin punainen, kaneliarominen ja suurempi kuin muilla kanelilajikkeilla. Voidaan varastoida jouluun saakka. Terve puu, jolla on kaunis kasvutapa. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6/7. Tyyppi: Talvilajike -
Monen mielestä keltakaneli on maultaan kanelilajikkeista parhain. Hedelmä on Punakanelia hieman suurempi, mehikas ja miedosti hapan, siinä maistuu myös selvä kanelin aromi. Kehittyy erityisen hyvin hiekkamaassa. Kestävä ja runsassatoinen. Vyöhyke: FI 1-5/6. SE 1-7. Tyyppi: Syksylajike -
Tunnetun Sävstaholm lajikkeen punainen mutaatio Ruotsista vuodelta 1908. Hedelmä on kirkkaanpunainen ja hieman pitkänomainen. Erittäin hyvät, mehukkaat ja makeanhapokkaat hedelmät, jotka toki ylikypsinä muuttuvat jauhoisiksi, kuten useimmat muutkin kesälajikkeet. Hedelma saa viileämmässä ilmastossa erinomaisen maun. Yksi pidetyimmistä pöytä- ja herkkuomenoista kesälajikkeiden joukossa. Nopeakasvuinen, melko pieni puu, joka varhaisessa vaiheessa antaa runsaan sadon. Hyvä ja terve pölyttäjälajike. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-6. Tyyppi: Kesälajike -
Vanha venäläinen lajike 1800-luvun alkupuolelta. Erityisen pidetty mehujen, soseiden, hillojen ja viinin valmistuksessa. Hedelmä on punavihreä, juuri ja juuri keskikokoinen, litistetyn munan muotoinen, mutta usein yksi sivu on muita korkeampi. Hedelmäliha mehukasta, maku raikas, viinihappoisen makea.Tuoksu mausteinen ja miellyttävä. Suuri puu, jonka oksat harvoin katkeilevat. Antaa runsaan sadon, jota voi varastoida joulukuulle. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6/7. Tyyppi: Talvilajike -
Muistuttaa hiukan tavallista Antonovkaa, mutta pinnassa paikoin punaista väritystä. Hedelmä on selvästi suurempi, kuin tavallisella Antonovkalla ja maku on merkittävästi makeampi. Hyvä pöytä- ja taloushedelmä. Antaa varhain runsaan sadon. Omena painaa usein yli 400g. Vyöhyke: FI 1-4(5). SE 1-5. Tyyppi: Talvilajike -
Loboa muistuttava uusi ruotsalainen lajike vuodelta 1994. Intensiivisen tummanpunainen hedelmä on keskikokoinen-suuri ja mehukas. Maultaan erittäin aromaattinen. Hedelmä on parhaimmillaan ennen varastointia. Kotipuutarhaan sopiva pieni puu, jollla vahva kasvutapa ja hyvät oksakulmat. Antaa jo nuorena satoa. Ihanan kauniit hedelmät! Vyöhyke: FI 1-4(5). SE 1-5/6. Tyyppi: Syksylajike -
Tartusta, Regelin taimistolta, vuonna 1865 tullut vanha, aikainen syyslajike. Kohtalaisen kookkaita, kartiomaisia, punakeltaisia hedelmiä. Malto on pehmeää ja mehukasta, enemmän makea kuin happoinen. Yksi parhaimmista soseomenoista! Runsassatoinen. Erittäin hyvä talvenkestävyys, ehkä Borgovskojen jälkeen yksi kestävimmistä. Vyöhyke: FI 1-5(6). SE 1-6 Tyyppi: Syyslajike -
Vanha ukrainalainen lajike, joka tuli Suomeen 1850-luvulla Venäjältä. Erittäin runsassatoinen taloushedelmä. Suuret, pyöreähköt, kellanvihreät hedelmät kypsyvät marraskuussa. Maku on kirpeän hapan, mukana aavistus mausteisuutta. Happamuus vähenee, kun hedelmä kypsyy kokonaan. Hidaskasvuinen, vakaa puu, joka jaksaa kantaa runsaan satonsa hyvin.. Sato voi nousta jopa 150 kg / puu. Varsin terve lajike, joka on jo kauan ollut suosittu mehu- ja soseomena. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6/7. Tyyppi: Talvilajike -
Rupiresistenssi lajike Oriolista, Venäjältä, vuodelta 1993. Venäjän lajikerekisteriin lajike otettiin vuonna 2001. Menestynyt erittäin hyvin Pohjois-Savon koetarhoissa. Hedelmä on kooltaan 130–160 g. Pohjaväri on vihreänkeltainen ja vadelmanpunaläiskäinen peiteväri peittää lähes koko hedelmää. Malto on vaaleaa, tiivistä, hienorakeista ja erinomaisen mehukasta. Hedelmät säilyvät jouluun saakka. Maultaan kypsänä herkullinen, sopivasti happoinen ja makea, miedosti arominen. Puu tulee nuorena satoikään ja on myöhemmin hyvinkin runsassatoinen. Puu on keskikokoinen ja latvus säännöllisen pyöreä. Lajike ei sairastu omenarupeen, koska se sisältää Vf-geenin ja on muutoinkin hyvin terve. Koeviljelyssä taimistollamme. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5/6. Tyyppi: Talvilajike -
(Auringon lahja) Vanha lajike Jekaterinburgista vuodelta 1939. Lajiketta viljellään nykyisin Venäjän pohjoisilla alueilla mm. Uralilla. Hedelmä on kookas 110–150 g. Pohjaväriltään kullankeltainen ja peiteväriltään hieman oranssi auringon puolelta. Hedelmän kuori on paksu. Malto erittäin mehukasta ja rapeaa. Maultaan makea, lievästi happoinen ja erityisen aromikas. Kypsyy syyskuun alkupuolella ja säilyy noin kuukauden verran. Lajikkeelta ei ole tavattu omenarupea. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6/7. Tyyppi: Kesälajike -
Kanadalainen, runsaasti kukkiva lajike, jonka lehdet roosanpunaiset. Todennäköisesti kestävin punalehtisistä koristeomenapuista. Puu on nopeakasvuinen ja kauniin muotoinen. Lehdet ovat lievästi punavihreät, uudet lehdet ovat punertavammat. Hedelmät ovat kauniit, tumman karmiininpunaiset, pienet (3cm) ja lähinnä koristeelliset. Hedelmiä voi kuitenkin hyödyntää soseisiin ja mehuihin tuomaan punaista sävyä ja hapokkuutta.Voidaan lämpimästi suositella! Vyöhyke: FI 1-4(5). SE 1-5/6. Tyyppi: Koristeomena / Marjaomena -
Ruotsalainen lajike 1850 -luvulta, jonka alkuperä mahdollisesti Venäjältä.Hedelmät suuret, kellanvihreät, punahohtoiset. Hyvin miellyttävän makuinen ja mehukas herkkuomena. Runsassatoinen. Vyöhyke: FI 1-3(4). SE 1-4(5) Tyyppi: Kesälajike -
Ehdottomasti yksi kestävimmistä omenalajikkeista. Lajikkeella on venäläinen alkuperä, se tuli Suomeen 1800-luvulla. Voidaan viljellä jopa Sallan korkeudella, Suomen Lapissa. Omenat ovat keskisuuria, pitkähköjä ja kevyesti kasaanpainuneen mallisia. Hedelmä on makea, lähes viinihapoton ja kypsyy syyskuun alkupuolella. Muistuttaa maultaan hieman 'Golden Deliciousta', jos on saanut kasvaa kosteutta pidättävässä maassa. Kuivlla paikalla hedelmistä muodostuu mauottomia. Voimakaskasvuinen kauniilla ja vahvalla oksistolla. Erittäin talvenkestävä. Vyöhyke: FI 1-5/6. SE 1-7. Tyyppi: Kesälajike -
Kanelilajikkeista tavallisin. Saapui Suomeen Venäjältä 1896. Keskikokoinen, melkein täysin punainen, mehukas, miedosti hapahko ja voimakkaasti kanelinmakuinen hedelmä sopii hyvin herkkuomenaksi ja soseeksi. Puu kasvaa kanelilajikkeille tyypillisesti voimakkaasti, lehvästö harva. Hyvä pölyttäjä. Antaa ensimmäisen satonsa 5-8 vuoden kuluttua istuttamisesta. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6. Tyyppi: Syksylajike -
Noin 100 vuotta sitten Suomeen tullut eestiläinen kesälajike. Keskikokoinen, keltainen ja ruusunpunaviiruinen omena. Maultaan mehukas, hapanimelä ja miellyttävän vadelmanmausteinen. Terve lajike, joka kypsyy syyskuun alussa. Omenia voi varastoida 4-6 viikkoa. Hyvä pölyttäjä. Terve lajike jopa luomuviljelyyn. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6. Tyyppi: Kesälajike -
Aikainen, suomalainen talvilajike 1900-luvun alkupuolelta. Litteänpyöreät, hieman keskikokoa pienemmät hedelmät ovat maultaan hapanimeliä ja aromaattisia. Puu tulle myöhään satoikään, antaa jatkossa melko hyvän sadon. Itsepölyttyvä. Lajikkeelle on tyypillistä pysty kasvutapa ja tukevat oksat. Terve lajike, ja yksi kestävimmistä. Sopii luomuviljelyyn. Korkealaatuinen herkkuomena! Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6. Tyyppi: Talvilajike -
Alkuperä on tuntematon. Neiti Mannerheimin, Villnäsin tilan omistaja 1800-luvulla, mukaan tämä lajike löytyi tilalta jo 1810-luvun alusta. Hyvin erikoinen hedelmä, josta tulee niin mehukkaan läpikuultava, että sitä voi syödä lusikalla. Lyhyt säilymisaika. Maku makea, mukana aavistus hapokkuutta. Kutsutaan Vaasassa Persikka-omenaksi. Puulla on kompakti kasvutapa, ja se tulee varhain satoikään. Kaipaa kosteuttapidättävän maan, jotta antaa laadukasta satoa. Harvinainen. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5/6. Tyyppi: Kesälajike -
Ruotsalainen lajike vuodelta 1945 (Melba x Stenbock). Hedelmä on kookas, keltavihreä ja hieman punertava auringon puolelta. Malto on valkoista, kohtalaisen mehukasta, miedosti viinihappoista ja raikkaan makuista. Terve lajike, joka on taudeille vastustuskykyinen. Mainio syöntiomena, mutta sopii myös vaikkapa soseen valmistukseen. Vyöhyke: FI 1-4/5. SE 1-6. Tyyppi: Kesälajike -
Runsassatoinen puu, joka antaa jo nuorena satoa. Hedelmät ovat keskikokoisia/kookkaita, mehukkaita ja usein läpikuultavia. Maultaan miellyttävän makea ja raikkaan viinihappoinen miedolla aromilla. Tuorehedelmäksi ja soseisiin.Hyvä pölyttäjä. Suomalaisella kannalla on valitettavasti talvehtimisongelmia. Vyöhyke: FI 1-3. SE 1-5. Tyyppi: Kesälajike -
PIISKATAIMI Luultavasti yksi kauneimmista koristeomenapuista kiitos koristeellisen kasvutavan ja tummien liuskaisten lehtien, jotka säilyttävät värinsä yli koko sesongin. Alkukesästä kukkii runsain punaroosan sävyisin kukin. Lehdissä kaunis syysväritys. Muodostaa melko niukasti erittäin pieniä (1-1,5 cm), ruskeanpunaisia koristehedelmiä, jotka pysyvät puussa pitkälle talveen. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5. Tyyppi: Koristeomenapuut / marjaomenapuut -
Ruotsalainen siemenkylvetty omenalajike 1900-luvun alkupuolelta. Tarina kertoo, että vastakihlautunut pari jakoi omenan ja kylvi siemenet, joista tämä lajike periytyy. Hedelmä on suuri, litteänpyöreä ja kellanvalkoinen, jossa roosanpunaista pintaväriä. Hedelmäliha vihreänvalkoista, mehukasta ja miedon aromaattista, vain aavistus happamuutta. Hedelmät käytetään vastapoimittuina. Sato kypsyy elokuun lopulla. Antaa runsaat sadot jo nuorena. Terve lajike. Vyöhyke: FI 1-4/5. SE 1-6. Tyyppi: Kesälajike -
Myöhäinen, venäläinen syyslajike, jolla on kookkaita, terveitä hedelmiä. Kiinteät, hapanimelät ja aromikkaat hedelmät säilyvät pitkään. Pitkulaisen mallisilla omenoilla on oranssinpunaisia viiruja. Vahvakasvuinen puu, jolla merkittävästi paremmmat oksakulmat, kuin punakanelilla. Tulee aiemmin satoikään, kuin muut kanelilajikkeet. Runsassatoinen ja talvenkestävä. Harvinainen. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5/6. Tyyppi: Syksylajike -
Hyvin tummanpunaisin kukin kukkiva koristeomenapuu. Lehdet ovat kauniin punertavat koko kauden ajan, mikä tarjoaa mukavaa vaihtelua kesän vihreyden keskelle. Todennäköisesti tummin kaikista koristeomenapuista. Pienet, tummanpunaiset hedelmät ovat myöhään syksyllä koristeellinen näky. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5. Tyyppi: Koristeomena / Marjaomena -
(Nautinto). Hieno risteytys Moskovan yliopistosta, 1972. Hedelmät ovat keskikokoa suurempia. Pohjaväritys on vihreänkeltainen ja kirkkaanpunaiset viirut kulkevat lähes koko omenan ympärillä. Malto on kuoren alta punertavaa ja mehukasta. Aromiltaan miedosti vadelmanmakuinen. Erittäin talvenkestävä lajike. Myös ruvenkestävyys on hyvä. Tulee satoikään jo nuorena ja on runsassatoinen melkein joka vuosi. Hedelmät kestävät hyvin käsittelyä ja säilyy jouluun saakka. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5. Tyyppi: Syksylajike -
Tunnettu suomalainen, aikainen kesälajike vuodelta 1895. Pienet / keskisuurit hedelmät, jotka tulevat auringon puolelta kirkkaanpunaisiksi ja kypsyvät elokuun lopulla. Todella hyvät, miedosti imelänhappamat hedelmät, jotka ovat lähes valkoisia ja mehukkaita sisältä. Kerrassaan mainio tuorehedelmä, jota voi varastoida korkeintaan joitakin viikkoja, mutta josta saa korkealaatuista omenasosetta. Melko pieni puu, joka antaa nopeasti ensimmäisen satonsa. Raakileiden karsimista suositellaan, jotta puu jaksaa kantaa ja muodosta suurempia hedelmiä. Hyvä pölyttäjä, jota Suomessa käytetään ahkerasti jalostustyössä. Vyöhyke: FI 1-4/5. SE 1-5/6. Tyyppi: Kesälajike -
Pieni, halkaisijaltaan noin 4 cm oleva , kaunis punainen omena, josta varsinkin lapset pitävät. Maku viinihappoinen ja miellyttävä. Hedelmät kypsyvät aikaisin, usein jo elokuun alussa. Melko hyvät herkkuomenat sopivat hyvin tuorekäyttöön, mutta myös soseeksi ja mehuksi. Runsaasti kauniilla valkoisilla kukilla täyttyvä puu on suosittu sekä koristeeksi että hyötykäyttöön. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6/7. Tyyppi: Kesälajike -
PIISKATAIMI valkokukkainen paratiisiomenapuu. Suhteellisen pieni puu, jolla on tiivis latvusto. Kukkii upeasti jo nuorena. Hedelmät 3-4 cm kokoisia, ja niistä tekee hyvää omenasosetta ja mahtavaa mehua. Maku on makeanhapan ja melko miellyttävä. Hedelmällä on korkea C-vitamiinipitoisuus. Kaunis puu iloksi ja hyödyksi. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6/7. Tyyppi: Koristeomenapuut / marjaomenapuut -
PIISKATAIMI Estelle omenapuu on saanut nimensä Ruotsin prinsessa Estellen mukaan, sillä se on samanikäinen jaloste. Jalosteen kehitti Bruno Marcus Pohjanmaalla 2012. Makeanhapokkaat ja keskisuuret omenat, joilla hieno aromi. Syyslajike, joka kypsyy samanaikaisesti kuin tavalliset kanelilajikkeet. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5. Tyyppi: Syksylajike -
Pilariomenapuu. Venäläisessä puutarhantutkimuslaitoksessa vapaapölytteisesti syntynyt lajike. Keskisuuria tai suuria hedelmiä, jotka kypsyvät syyskuun alku-keskivaiheilla. Malto on valkoista, hienoa ja erittäin mehukasta. Maultaan makeanhapokas, miellyttävä ja aromaattinen. Hyvä pöytäomena, mutta sopii myös talousomenaksi. Voidaan varastoida noin 6 viikkoa. Keskisuuri, kompakti puu, jonka latvus on pilarimainen. Lajike tulee nopeasti satoikään ja antaa sen jälkeen säännöllisesti hyvän sadon. Ensimmäinen talvenkestävä pilariomena, jota voi viljellä myös maamme keski- ja pohjoisosissa! Vyöhyke: FI 1-4/5. SE 1-5/6 Tyyppi: Syyslajike -
Kotimainen lajike Piikkiöstä 1960-luvulta. Lobo x Huvitus. Hedelmä on suuri, pyöreän kartiomainen, lähes kokonaan punainen. Malto on vaaleaa ja hieman punertavaa, erittäin mehukasta ja kiinteää. Maku on miellyttävän hapokas ja hieman mausteinen. Kuori on kiiltävä ja vahamainen. Hyvä pöytähedelmä. Voimakaskasvuinen. Vyöhyke: FI 1-4/5. SE 1-5. Tyyppi: Syksylajike -
Venäläinen risteytys, jonka Blomqvistin taimisto toi Latviasta Suomeen vuonna 1986. Keskikokoisia ja makeita omenia, joilla on vain hyvin vähän hapokkuutta. Hedelmäliha on , mehukasta ja aromikasta. Sekä päärynän tuoksu että maku ovat aistittavissa. Muistuttaa Esterin päärynäomenaa, mutta hedelmät ovat suurempia. Terve, suhteellisenpienikasvuinen lajike, jolla on hyvät oksakulmat. Tulee varhain satoikään. Ihastuttavaomena, joka on mainio tuorehedelmä. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5/6. Tyyppi: Kesälajike -
Kapea, pilarinmuotoinen omenapuu, josta tulee noin 100-150cm leveä ja 3-5 m korkea. Hedelmät ovat keskikokoisia, makeanhappamia ja ne kypsyvät syys-lokakuussa. Voidaan varastoida helmikuun lopulle. Tulee aikaisin satoikään. Oksia ei yleensä tarvitse karsia. Vyöhyke: FI 1-2/3. SE 1-3/4. Tyyppi: Syksy- / talvilajike -
PIISKATAIMI Venäläinen risteytys (Keltakaneli x Valkea kuulas) vuodelta 1938. Hedelmä on hieman keskikokoa pienempi ja keltainen vahamaisella pinnalla. Malto on pehmeää, mehukasta, makeaa ja miedonmakuista. Terve lajike. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6/7. Tyyppi: Kesälajike -
Pidetty lajike, joka on astrakaanilajikkeista kestävin. Suuri hedelmä, joka kypsyy elo-syyskuun vaihteessa. Varastointiominaisuudet valitettavasti heikot. Hyvin kypsyneenä hedelmä on erittäin mehukas ja makea, Herkkuomena, jolla hienostunut aromi. Hedelmästä tulee usein läpikuultavan kirkas. Antaa sadon jo nuorena puuna. Ihana tuoksu! Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5. Tyyppi: Kesälajike -
Hyvin kestävä suomalainen lajike 1830-luvulta. Hedelmä on keskikokoinen, litteänpyöreä, mehukas ja hyvin makea. Kuori on ohut, kiiltävä ja hiukan vahamainen. Joskus omenasta voi tulla mehukkaan läpinäkyvä. Malto on pehmeä, sileää, mehukasta ja makeaa, mukana häivähdys melonin aromia. Ei viinihappoisuutta, mutta korkea C-vitamiinipitoisuus. Kypsyy syyskuun alussa, ja voidaan varastoida 3-4 viikkoa. Voimakaskasvuinen, mutta silti suhteellisen pieni puu. Hyvät oksakulmat. Viihtyy suhteellisen hyvin savimaassa. Usein kuluu 5-7 vuotta ennen ensimmäistä satoa. Erinomainen pölyttäjä. Talvenkesto hyvä! Vyöhyke: FI 1-5(6). SE 1-6/7. Tyyppi: Kesälajike -
Suomalainen risteytys. Melba x Huvitus. Suuri omena, joka muistuttaa Melbaa. Omena on sekä mehukas että hyvänmakuinen. Maku on miedon happoinen ja sen aromi muistuttaa Melbaa. Herkkuomena, joka sopii myös talouskäyttöön. Antaa hyvän sadon joka vuosi.Terve lajike. Vyöhyke: FI 1-3(4). SE 1-4/5. Tyyppi: Kesälajike -
(Bélyj nalif, Alabasterpipping). Lajike kotoisin Venäjältä. Suuret munanmuotoiset hedelmät voivat painaa jopa 200 g. Väri täysin kypsänä vihreänvalkoinen. Malto valkoista, pehmeää ja mehukasta. Maku mieto, miellyttävän hapan ja makeahko. Hyvä tuorehedelmä, mutta soveltuu myös talousomenaksi. Hyvä vaihtoehto pohjoisille paikoille, missä Valkea kuulas ei menesty. Identtinen Nalifnojen kanssa. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6. Tyyppi: Kesälajike -
PIISKATAIMI Valkokukkainen koristeomenapuu. Kaunis, erittäin talvenkestävä lajike, joka on kotoisin Torniosta, Lapista. Puu istutettiin vuonna 1917 Suomen itsenäisyyden kunniaksi. Kasvutapa on epätavanomaisen säännöllinen ja kaunis. Hedelmät ovat lähinnä koristeelliset, mutta niitä voi käyttää mehuihin ja soseisiin, kun toivotaan runsasta hapokkuutta. Kukkii runsaasti jo nuorena. Muodostaa pieniä, kauniita, terveitä omenoita vuosittain, omenat pysyvät puussa vielä lehtien tiputtuakin. Tuuleentuu aikaisin syksyllä. Suosittelemme! Vyöhyke: FI 1-6. SE 1-7. Tyyppi: Koristeomena / Marjaomena -
Vanha venäläinen lajike 1800-luvulta. Kaunis hedelmä, erinomaisella aromilla ja vähän päärynää muistuttavalla maulla. Keskikokoinen hedelmä. Miellyttävän viinihappoinen maku. Parhaan aromin esiintulemiseksi hedelmän tulisi saada kypsyä puussa. Kestävä ja terve lajike, joka menestyy myös savimaalla. Sopii luomuviljelyyn. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5/6. Tyyppi: Syksylajike -
Valkoisin kukin kukkiva koristeomena/omenapuu, joka on peräisin Virosta. Erittäin kaunis, runsaasti kukkiva kesälajike, joka on sekä hyödyllinen että ilo silmälle. Pienet hedelmät ovat väriltään tummankeltaisia, auringon puolelta hieman ruusunpunertavia. Maultaan miellyttävän makea, hieman viinihappoinen. Omenat sopivat naposteluun, mutta ovat erittäin käyttökelpoisia myös säilöntään ja korkealaatuiseen soseeseen. Puun kasvutapa on säännöllinen, kauniit keltapunaiset hedelmät pysyvät puussa läpi talven. Voidaan suositella lämpimästi! Vyöhyke: FI 1-4/5. SE 1-6. Tyyppi: Koristeomena / Marjaomena -
PIISKATAIMI Sitruunaomena, joka löydettiin Piikkiöläisestä puutarhasta 1860-luvulla. Lajike on ollut unohduksissa pitkään, mutta teki 2000-luvulla paluun pidetyksi talousomenaksi alueella. Hedelmä on varsin hapan syötäväksi,, mutta soveltuu mainiosti talouskäyttöön mehuiksi, soseiksi ja viiniin. Hedelmä on pyöreä, väriltään vaalean keltavihreä, pinnassa punakeltaisia viiruja.Puu on leveäkasvuinen jo nuorena, vanhemmiten oksat alkavat helposti roikkua. Vyöhyke: FI 1-3. SE 1-4. Tyyppi: Syksylajike -
PIISKATAIMI Medelstor finsk sort med mörkröd täckfärg som är typisk för korsningar av Lobo och Huvitus. Smaken är angenämt vinsötsyrlig med kryddig arom. Bäst lämpad för färskkonsumtion. Vyöhyke: FI 1-3/4. SE 1-5/6. Tyyppi: Kesälajike
Suomi 
Svenska