-
Venäläinen 1700-luvun lajike, joka aiemmin oli varsin suosittu kaikkialla länsimaissa. Hedelmä on mehukas, miedosti makeanhapan. Syöntikypsä noin 4 viikon varastoinnin jälkeen. Voidaan varastoida tammikuulle saakka. Erinomainen talousomena soseeksi ja mehuihin. Vyöhyke: FI 1-3(4). SE 1-4(5). Tyyppi: Talvilajike -
Täysin ruvenkestävä lajike Venäjältä. Hedelmä on vadelmanpunainen, kaunis ja kookas, keskipaino 130g. Maku erinomainen ja aromikas, mutta kaipaa n. 2 viikon varastoinnin viileässä tullakseen täysin kypsäksi. Voidaan varastoida helmikuulle asti. Suurikasvuinen puu. Vyöhyke: FI 1-3. SE 1-4 Tyyppi: Talvilajike -
Vanhin ja kestävin kanelilajike. Kuoressa oransseja viiruja, hedelmän maku rikas ja aromaattinen, mukana häivähdys kaneliaromia. Hedelmä aavistuksen suurempi, kuin keltakanelilla tai punakanelilla. Hyvä pölyttäjä. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6/7.0 Tyyppi: Syyslajike -
Muistuttaa hiukan tavallista Antonovkaa, mutta pinnassa paikoin punaista väritystä. Hedelmä on selvästi suurempi, kuin tavallisella Antonovkalla ja maku on merkittävästi makeampi. Hyvä pöytä- ja taloushedelmä. Antaa varhain runsaan sadon. Omena painaa usein yli 400g. Vyöhyke: FI 1-4(5). SE 1-5. Tyyppi: Talvilajike -
Erinomainen talvihedelmä, jolla on Åkerö omenien mainiot varastointiominaisuudet. Se voi mielellään jälkikypsyä pitkään talvella. Hedelmä on keskisuuri, pitkänomainen ja punertava. Malto on kiinteä ja maukas, makea, hapan ja aromikas. Tällä Åkerö lajikkeella on punaisempi kuori, sitä pidetään terveempänä ja se antaa sadon aikaisemmin. Vyöhyke: FI 1-3. SE 1-4. Tyyppi: Talvilajike -
Vanha venäläinen lajike 1800-luvun alkupuolelta. Erityisen pidetty mehujen, soseiden, hillojen ja viinin valmistuksessa. Hedelmä on punavihreä, juuri ja juuri keskikokoinen, litistetyn munan muotoinen, mutta usein yksi sivu on muita korkeampi. Hedelmäliha mehukasta, maku raikas, viinihappoisen makea.Tuoksu mausteinen ja miellyttävä. Suuri puu, jonka oksat harvoin katkeilevat. Antaa runsaan sadon, jota voi varastoida joulukuulle. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6/7. Tyyppi: Talvilajike -
Vanha ukrainalainen lajike, joka tuli Suomeen 1850-luvulla Venäjältä. Erittäin runsassatoinen taloushedelmä. Suuret, pyöreähköt, kellanvihreät hedelmät kypsyvät marraskuussa. Maku on kirpeän hapan, mukana aavistus mausteisuutta. Happamuus vähenee, kun hedelmä kypsyy kokonaan. Hidaskasvuinen, vakaa puu, joka jaksaa kantaa runsaan satonsa hyvin.. Sato voi nousta jopa 150 kg / puu. Varsin terve lajike, joka on jo kauan ollut suosittu mehu- ja soseomena. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6/7. Tyyppi: Talvilajike -
Tunnetun Sävstaholm lajikkeen punainen mutaatio Ruotsista vuodelta 1908. Hedelmä on kirkkaanpunainen ja hieman pitkänomainen. Erittäin hyvät, mehukkaat ja makeanhapokkaat hedelmät, jotka toki ylikypsinä muuttuvat jauhoisiksi, kuten useimmat muutkin kesälajikkeet. Hedelma saa viileämmässä ilmastossa erinomaisen maun. Yksi pidetyimmistä pöytä- ja herkkuomenoista kesälajikkeiden joukossa. Nopeakasvuinen, melko pieni puu, joka varhaisessa vaiheessa antaa runsaan sadon. Hyvä ja terve pölyttäjälajike. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-6. Tyyppi: Kesälajike -
Venäläinen talvilajike, jolla suuret, 150-200g, keltapunaiset, kauniit hedelmä, joissa viiruja ja läikkiä. Malto vihertävä, mehukas ja maukas. Rupiresistentti. Melko runsassatoinen. Mainio pöytäomena, jonka hedelmät säilyvät hyvällä varastoinnilla syötävinä syys-helmikuun. Voimakaskasvuinen, korkea puu, jolla harva latvusto. Vyöhyke: FI 1-3. SE 1-4. Tyyppi: Talvilajike -
(Bélyj nalif, Alabasterpipping). Lajike kotoisin Venäjältä. Suuret munanmuotoiset hedelmät voivat painaa jopa 200 g. Väri täysin kypsänä vihreänvalkoinen. Malto valkoista, pehmeää ja mehukasta. Maku mieto, miellyttävän hapan ja makeahko. Hyvä tuorehedelmä, mutta soveltuu myös talousomenaksi. Hyvä vaihtoehto pohjoisille paikoille, missä Valkea kuulas ei menesty. Identtinen Nalifnojen kanssa. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6. Tyyppi: Kesälajike -
Suomalainen risteytys (Lobo x Punakaneli), joka on varsin runsassatoinen. Hedelmä on kauniin punainen, kaneliarominen ja suurempi kuin muilla kanelilajikkeilla. Voidaan varastoida jouluun saakka. Terve puu, jolla on kaunis kasvutapa. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6/7. Tyyppi: Talvilajike -
Alkuperä on tuntematon. Neiti Mannerheimin, Villnäsin tilan omistaja 1800-luvulla, mukaan tämä lajike löytyi tilalta jo 1810-luvun alusta. Hyvin erikoinen hedelmä, josta tulee niin mehukkaan läpikuultava, että sitä voi syödä lusikalla. Lyhyt säilymisaika. Maku makea, mukana aavistus hapokkuutta. Kutsutaan Vaasassa Persikka-omenaksi. Puulla on kompakti kasvutapa, ja se tulee varhain satoikään. Kaipaa kosteuttapidättävän maan, jotta antaa laadukasta satoa. Harvinainen. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5/6. Tyyppi: Kesälajike -
(Nautinto). Hieno risteytys Moskovan yliopistosta, 1972. Hedelmät ovat keskikokoa suurempia. Pohjaväritys on vihreänkeltainen ja kirkkaanpunaiset viirut kulkevat lähes koko omenan ympärillä. Malto on kuoren alta punertavaa ja mehukasta. Aromiltaan miedosti vadelmanmakuinen. Erittäin talvenkestävä lajike. Myös ruvenkestävyys on hyvä. Tulee satoikään jo nuorena ja on runsassatoinen melkein joka vuosi. Hedelmät kestävät hyvin käsittelyä ja säilyy jouluun saakka. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5. Tyyppi: Syksylajike -
Ajan myötä isoksi kasvava, kotimainen, hyvin talvenkestävä puu. Hedelmä on hyvin kookas, punaoranssi ja hapahkon makuinen. Kypsänä erittäin hyvänmakuinen. Yksi parhaista taloushedelmistä. Erittäin hyvä talvenkestävyys. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6. Tyyppi: Talvilajike -
Runsassatoinen puu, joka antaa jo nuorena satoa. Hedelmät ovat keskikokoisia/kookkaita, mehukkaita ja usein läpikuultavia. Maultaan miellyttävän makea ja raikkaan viinihappoinen miedolla aromilla. Tuorehedelmäksi ja soseisiin.Hyvä pölyttäjä. Suomalaisella kannalla on valitettavasti talvehtimisongelmia. Vyöhyke: FI 1-3. SE 1-5. Tyyppi: Kesälajike -
Vanha ruotsalainen lajike, jolla on keskikokoisia/suuria ja mehukkaita omenoita. Maultaan se on miedosti imelänhappoinen, hienon aromikas, raikas ja muistuttaa hieman mantelin makua. Vaatimaton, voimakaskasvuinen ja helppohoitoinen puu, joka tulee aikaisin satoikään. Erinomainen sose- ja marmelaadiomena. Yksi terveimmistä lajikkeista. Vyöhyke: FI 1-3/4. SE 1-4/5. Tyyppi: Talvilajike -
Venäläinen avopölytteinen siemenlajike 1980-luvulta. Ruvenkestävä ja terve lajike, jolla on Vf-geenit. Hedelmä on keskisuuri, 120-170 g, ja pitkulainen. Pohjaväri on vihreänkeltainen, pintaväri kirkkaanpunainen. Malto on kiinteää, vaaleaa ja mehukasta. Maku on miellyttäväm makeanhapokas. Hedelmä on syöntikypsä lokakuusta helmikuulle. Puu tulee varhain satoikään ja on runsassatoinen. Vyöhyke: FI 1-3/4. SE 1-5. Tyyppi: Talvilajike -
Rupiresistenssi lajike Oriolista, Venäjältä, vuodelta 1993. Venäjän lajikerekisteriin lajike otettiin vuonna 2001. Menestynyt erittäin hyvin Pohjois-Savon koetarhoissa. Hedelmä on kooltaan 130–160 g. Pohjaväri on vihreänkeltainen ja vadelmanpunaläiskäinen peiteväri peittää lähes koko hedelmää. Malto on vaaleaa, tiivistä, hienorakeista ja erinomaisen mehukasta. Hedelmät säilyvät jouluun saakka. Maultaan kypsänä herkullinen, sopivasti happoinen ja makea, miedosti arominen. Puu tulee nuorena satoikään ja on myöhemmin hyvinkin runsassatoinen. Puu on keskikokoinen ja latvus säännöllisen pyöreä. Lajike ei sairastu omenarupeen, koska se sisältää Vf-geenin ja on muutoinkin hyvin terve. Koeviljelyssä taimistollamme. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5/6. Tyyppi: Talvilajike -
(Auringon lahja) Vanha lajike Jekaterinburgista vuodelta 1939. Lajiketta viljellään nykyisin Venäjän pohjoisilla alueilla mm. Uralilla. Hedelmä on kookas 110–150 g. Pohjaväriltään kullankeltainen ja peiteväriltään hieman oranssi auringon puolelta. Hedelmän kuori on paksu. Malto erittäin mehukasta ja rapeaa. Maultaan makea, lievästi happoinen ja erityisen aromikas. Kypsyy syyskuun alkupuolella ja säilyy noin kuukauden verran. Lajikkeelta ei ole tavattu omenarupea. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6/7. Tyyppi: Kesälajike -
Ruotsalainen lajike vuodelta 1945 (Melba x Stenbock). Hedelmä on kookas, keltavihreä ja hieman punertava auringon puolelta. Malto on valkoista, kohtalaisen mehukasta, miedosti viinihappoista ja raikkaan makuista. Terve lajike, joka on taudeille vastustuskykyinen. Mainio syöntiomena, mutta sopii myös vaikkapa soseen valmistukseen. Vyöhyke: FI 1-4/5. SE 1-6. Tyyppi: Kesälajike -
Aikainen, suomalainen talvilajike 1900-luvun alkupuolelta. Litteänpyöreät, hieman keskikokoa pienemmät hedelmät ovat maultaan hapanimeliä ja aromaattisia. Puu tulle myöhään satoikään, antaa jatkossa melko hyvän sadon. Itsepölyttyvä. Lajikkeelle on tyypillistä pysty kasvutapa ja tukevat oksat. Terve lajike, ja yksi kestävimmistä. Sopii luomuviljelyyn. Korkealaatuinen herkkuomena! Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6. Tyyppi: Talvilajike -
Loboa muistuttava uusi ruotsalainen lajike vuodelta 1994. Intensiivisen tummanpunainen hedelmä on keskikokoinen-suuri ja mehukas. Maultaan erittäin aromaattinen. Hedelmä on parhaimmillaan ennen varastointia. Kotipuutarhaan sopiva pieni puu, jollla vahva kasvutapa ja hyvät oksakulmat. Antaa jo nuorena satoa. Ihanan kauniit hedelmät! Vyöhyke: FI 1-4(5). SE 1-5/6. Tyyppi: Syksylajike -
Kanelilajikkeista tavallisin. Saapui Suomeen Venäjältä 1896. Keskikokoinen, melkein täysin punainen, mehukas, miedosti hapahko ja voimakkaasti kanelinmakuinen hedelmä sopii hyvin herkkuomenaksi ja soseeksi. Puu kasvaa kanelilajikkeille tyypillisesti voimakkaasti, lehvästö harva. Hyvä pölyttäjä. Antaa ensimmäisen satonsa 5-8 vuoden kuluttua istuttamisesta. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6. Tyyppi: Syksylajike -
Eestiläinen kesälajike 1700-luvulta, jota on viljelty Suomessa 1800-luvun loppuolelta lähtien. Keskikokoiset/kookkaat hedelmät ovat kiinteitä, ja läpikuultavan mehukkaita, kun vedensaanti on hyvä. Maultaan erinomainen ja raikkaan makeanhappoinen, mukanan aavistus päärynän aromia. Kauniilla puulla on säännöllinen kasvutapa. Hyvä pöytäomena, mutta sopii myös talouskäyttöön. Kutsutaan myös Tallinnan päärynäomenaksi. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5. Tyyppi: Kesälajike -
Pieni, halkaisijaltaan noin 4 cm oleva , kaunis punainen omena, josta varsinkin lapset pitävät. Maku viinihappoinen ja miellyttävä. Hedelmät kypsyvät aikaisin, usein jo elokuun alussa. Melko hyvät herkkuomenat sopivat hyvin tuorekäyttöön, mutta myös soseeksi ja mehuksi. Runsaasti kauniilla valkoisilla kukilla täyttyvä puu on suosittu sekä koristeeksi että hyötykäyttöön. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6/7. Tyyppi: Kesälajike -
Sen sommarsort/tidig höstsort funnen i Kyyjärvi. Små, men alldeles ljuvliga frukter som har en utpräglad, angenäm, söt päronsmak. Fruktköttet är saftigt sött med en aning vinsyrlighet. En av de godare sorterna och barnens favorit. Rikbärande och härdigt träd som blir stort med tiden. Frukten bör plockas efterhand den mognar för att inte falla ned. Ett delikatessäplle att ha många av i fickan och äta som karameller... (Identiskt med Långsjöns päronäpple och Korobovka?) Vyöhyke: FI 1-5/6. SE 1-6/7. Tyyppi: Syksylajike -
Suomalainen lajike (Huvitus x Melba) vuodelta 1981. Hedelmä on pienehkö, litteänpyöreä ja kauniisti punaviiruinen. Maultaan aromaattinen ja miellyttävän viinihappoinen ja makea. Lasten suosikki. Puu on melko pienikokoinen, mutta tulee nuorena satoikään. Jonkun verran altis omenaruvelle. Aikainen ja kestävä. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6/7. Tyyppi: Kesälajike -
Uudempi suomalainen lajike (Lobo x Huvitus). Puu on melko pienikokoinen. Hedelmät ovat keskikokoisia, tumman purppuranpunaisia, melkeinpä mustia. Malto on valkoista, kuoren alta punaista. Maku mausteinen, miedon kirpeä ja makea. Omenat kypsyvät syyskuussa ja säilyvät noin kuukauden. Hyvin tykätty ja erityinen! Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5. Tyyppi: Syksylajike -
Epätavanomainen lajike, joka luultavasti on kotoisin Ilmajoelta, Etelä-Pohjanmaalta. Omena on muodoltaan kookas ja suipponeva. Maultaan puhtaan makea, vailla mainittavaa hapokkuutta. Hedelmä kypsyy syyskuussa, ja säilyy joitain viikkoja. Puu kasvaa nuorena voimakkaasti, ja tulee jo nuorena satoikään. Terve ja kestävä lajike. Loistava syöntiomena sille, joka ei pidä hapokkaista hedelmistä. Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6/7. Tyyppi: Syksylajike -
Venäläinen lajike, jonka perimässä mm. Antonovkaa ja Punaista Melbaa. Hedelmä on suuri, 130-170g. Pohjaväri keltainen, mutta pinnassa kauttaaltaan kirkkaanpunaisia viiruja ja pisteitä. Malto kiinteä, rapea ja erittäin mehukas. Erittäin hyvänmakuinen, sopivasti makeanhapokas, aromikas. Syöntikypsä syys-marraskuussa. Runsassatoinen myöhäinen syyslajike, jolla hyvä ruvenkesto. Vyöhyke: FI 1-3/4. SE 1-4/5. Tyyppi: Syksylajike -
Varsin terve, runsassatoinen syyslajike Venäjältä. Hedelmät suuria, 135-170g, kiinteitä, kellertäviä, joissa paikoin punaista viirua pintavärinä. Maku makeanhapokas, mehukas, selvä viiniaromi. Anmtaa sadon varhain, voidaan varastoida noin kuukauden ajan. Puu on keskisuuri, latvusto melko leveä, pyöreähkö. Todella tykätty, laadukas herkkuomena. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5. Tyyppi: Syksylajike -
Myöhäinen, venäläinen syyslajike, jolla on kookkaita, terveitä hedelmiä. Kiinteät, hapanimelät ja aromikkaat hedelmät säilyvät pitkään. Pitkulaisen mallisilla omenoilla on oranssinpunaisia viiruja. Vahvakasvuinen puu, jolla merkittävästi paremmmat oksakulmat, kuin punakanelilla. Tulee aiemmin satoikään, kuin muut kanelilajikkeet. Runsassatoinen ja talvenkestävä. Harvinainen. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5/6. Tyyppi: Syksylajike -
(Rescue x Melba). Pitkänomainen, kypsyttyään punakeltainen omena (kuvassa ei vielä kypsä). Maultaan hapahko, mutta aromikas. Erittäin kestävä ja runsassatoinen lajike, joka tulee jo nuorena satoikään. Kestävä lajike, viljellään jopa Sallan ja Sotkamon seudulla. Taimiston suosikki! Vyöhyke: FI 1-6. SE 1-7. Tyyppi: Kesälajike -
Vanha venäläinen lajike 1800-luvulta. Kaunis hedelmä, erinomaisella aromilla ja vähän päärynää muistuttavalla maulla. Keskikokoinen hedelmä. Miellyttävän viinihappoinen maku. Parhaan aromin esiintulemiseksi hedelmän tulisi saada kypsyä puussa. Kestävä ja terve lajike, joka menestyy myös savimaalla. Sopii luomuviljelyyn. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5/6. Tyyppi: Syksylajike -
Hyvin kestävä suomalainen lajike 1830-luvulta. Hedelmä on keskikokoinen, litteänpyöreä, mehukas ja hyvin makea. Kuori on ohut, kiiltävä ja hiukan vahamainen. Joskus omenasta voi tulla mehukkaan läpinäkyvä. Malto on pehmeä, sileää, mehukasta ja makeaa, mukana häivähdys melonin aromia. Ei viinihappoisuutta, mutta korkea C-vitamiinipitoisuus. Kypsyy syyskuun alussa, ja voidaan varastoida 3-4 viikkoa. Voimakaskasvuinen, mutta silti suhteellisen pieni puu. Hyvät oksakulmat. Viihtyy suhteellisen hyvin savimaassa. Usein kuluu 5-7 vuotta ennen ensimmäistä satoa. Erinomainen pölyttäjä. Talvenkesto hyvä! Vyöhyke: FI 1-5(6). SE 1-6/7. Tyyppi: Kesälajike -
Suomalainen risteytys (Lobo x Antonovka) Piikkiöstä vuodelta 1966. Kohtalaisen iso ja melkein täysin punainen hedelmä. Malto on valkoista ja kiinteää. Miellyttävän hapahko ja aromaattinen maku. Maltillisen kokoinen puu, jolla leveä latvusto. Terve lajike sekä talouskäyttöön, että syöntihedelmäksi muutaman viikon varastoinnin jälkeen. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5. Tyyppi: Talvilajike -
Venäläinen risteytys, jonka Blomqvistin taimisto toi Latviasta Suomeen vuonna 1986. Keskikokoisia ja makeita omenia, joilla on vain hyvin vähän hapokkuutta. Hedelmäliha on , mehukasta ja aromikasta. Sekä päärynän tuoksu että maku ovat aistittavissa. Muistuttaa Esterin päärynäomenaa, mutta hedelmät ovat suurempia. Terve, suhteellisenpienikasvuinen lajike, jolla on hyvät oksakulmat. Tulee varhain satoikään. Ihastuttavaomena, joka on mainio tuorehedelmä. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5/6. Tyyppi: Kesälajike -
Pidetty lajike, jolla suuret omenat n.250g. Maku on hienoarominen, miellyttävästi imelänhapan. Pohjaväri on keltainen, punertava auringon puolella. Melko kiinteä omena, jota voidaan varastoida muutamia viikkoja.Lajike on otettu lisäykseen tarhasta Suistamossa. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5. Tyyppi: Syksylajike -
Erittäin lupaava, venäläinen ruvenkestävä talvilajike, jolla Vf-geenit, rekisteröity v. 2002. Runsassatoinen lajike, jolla korkealaatuiset, keskisuuret hedelmät, jotka voidaan varastoida helmikuulle asti. Vaaleankeltaisessa hedelmässä vadelmanpunainen pintaväri. Hedelmäliha on vihertävää, sileää, pehmeää ja mehukasta. Puu on keskisuuri, kruunu pyöreähkö, oksat kevyesti alaspäin riippuvat. Vyöhyke: FI 1-3(4). SE 1-4(5). Tyyppi: Talvilajike -
Venäläinen hedelmäruvelle resistentti lajike, jolla Vf-geenit. Rekisteröity v. 2022. Hedelmä pitkänomainen ja tasakokoisia, usein n. 130g. Kypsien hedelmien pohjaväri on kullankeltainen, pintaväri vadelmanpunainen, myös runsaasti viiruja ja pisteitä esiintyy. Hedelmäliha on kiinteää ja mehukasta, kypsässä hedelmässä miellyttävän makeanhapanta. Kuori kiiltävä ja öljyinen. Puu antaa jo aika nuorena melko runsaan sadon. Hedelmää voidaan varastoida helmikuulle, ja maistuu parhaalle, kun on varatoitu yli joulun. Vyöhyke: FI 1-3. SE 1-4. Tyyppi: Talvilajike -
Paikallislajike Jepualta, Pohjanmaalta. Alkuperä tuntematon. Erittäin hyvä ja makea, keskisuuri hedelmä, josta tulee kunnolla kypsyessään ihanasti läpikuultava ja mehukas.Keltaiseen hedelmään muodostuu auringon puolelle punaisia viiruja. Harvinaisuus, jota lisätään vain Blomqvistin taimistolla. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5. Tyyppi: Kesälajike -
Kotimainen lajike Piikkiöstä 1960-luvulta. Lobo x Huvitus. Hedelmä on suuri, pyöreän kartiomainen, lähes kokonaan punainen. Malto on vaaleaa ja hieman punertavaa, erittäin mehukasta ja kiinteää. Maku on miellyttävän hapokas ja hieman mausteinen. Kuori on kiiltävä ja vahamainen. Hyvä pöytähedelmä. Voimakaskasvuinen. Vyöhyke: FI 1-4/5. SE 1-5. Tyyppi: Syksylajike -
Venäläinen jalostus vuodelta 1907. Valkoinen Nalif x Kitajka. Tämä omalaatuinen hedelmä on tummankeltainen/ oranssi, pieni ja kypsänä mehukkaan kuultava. Maultaan se on makea, marmelaadikarkkia muistuttava ja kypsyy aikaisin elokuussa. Hyvä pölyttäjä. Vyöhyke: FI 1-5/6. SE 1-7. Tyyppi: Kesälajike -
Monen mielestä keltakaneli on maultaan kanelilajikkeista parhain. Hedelmä on Punakanelia hieman suurempi, mehikas ja miedosti hapan, siinä maistuu myös selvä kanelin aromi. Kehittyy erityisen hyvin hiekkamaassa. Kestävä ja runsassatoinen. Vyöhyke: FI 1-5/6. SE 1-7. Tyyppi: Syksylajike -
1850-luvulla Rantakylän kartanosta löydetty kestävä ja terve lajike. Hedelmä on pieni tai keskikokoinen, litteänpyöreä, kellanruskea ja kaunis. Maultaan miellyttävän makeahko. Miellyttävä tuoksu. Yksi parhaimmista tuoreomenoista, mutta sopii myös hyvin mehuksi, viiniksi ja likööriksi. Todellakin viljelemisen arvoinen herkkuomena! Vyöhyke: FI 1-5. SE 1-6/7. Tyyppi: Syksylajike -
Syringin taimistossa Gerbyssä, Vaasassa, 1930-luvulla jalostettu mehukas ja makea lajike.Pohjaväriltään oranssinkeltainen suurikokoinen omena, jolla on lämpimänpunainen peiteväri. Vastustuskykyinen hedelmäruvelle, eikä siihen tule helposti pihlajanmarjakoitakaan. Herkkuomena. Talvenkestävämpi, kuin muut Astrakaanilajikkkeet. Ihanasti tuoksuva ja erittäin harvinainen! Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5/6. Tyyppi: Kesälajike -
Ruotsalainen siemenkylvetty omenalajike 1900-luvun alkupuolelta. Tarina kertoo, että vastakihlautunut pari jakoi omenan ja kylvi siemenet, joista tämä lajike periytyy. Hedelmä on suuri, litteänpyöreä ja kellanvalkoinen, jossa roosanpunaista pintaväriä. Hedelmäliha vihreänvalkoista, mehukasta ja miedon aromaattista, vain aavistus happamuutta. Hedelmät käytetään vastapoimittuina. Sato kypsyy elokuun lopulla. Antaa runsaat sadot jo nuorena. Terve lajike. Vyöhyke: FI 1-4/5. SE 1-6. Tyyppi: Kesälajike -
Erikoinen omena, jolla on mieto ja makea hunajan aromi. Malto on murea ja mehukas. Todella kaunis päärynänmuotoinen omena. Terve lajike, jolla on hyvä vastustuskyky pihlajanmarjakoille ja ruvelle. Kestävä herkku- ja talousomena (mehu maistuu yhtä ihanalta kuin nektari). Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5. Tyyppi: Syyslajike -
Ruotsalainen lajike 1850 -luvulta, jonka alkuperä mahdollisesti Venäjältä.Hedelmät suuret, kellanvihreät, punahohtoiset. Hyvin miellyttävän makuinen ja mehukas herkkuomena. Runsassatoinen. Vyöhyke: FI 1-3(4). SE 1-4(5) Tyyppi: Kesälajike -
Toiselta nimeltään Valkoinen Nalif (Bélyj nalif, Alabasterpipping). Suuret munanmuotoiset hedelmät voivat painaa jopa 200 g. Väri täysin kypsänä vihreänvalkoinen. Malto valkoista, pehmeää ja mehukasta. Maku mieto, miellyttävän hapan ja makeahko. Pohjoisemmilla alueilla hyvä vaihtoehto Valkeakuulas lajikkeelle. Vyöhyke: FI 1-4. SE 1-5/6 Tyyppi: Kesälajike
Suomi 
Svenska